Larppini

Jumaltenrannan roomalaiset on karkoitettu ja lähilegioona jälleen löylytetty. Ystävyys on palannut kylään, vaikka roomalaisten sestertiuksia jää kyllä ikävä. Mutta nyt on juhlan aika, ja pöydässä on villisikaa!

Jo useita vuosia sitten pyöriteltiin ajatusta Asterix-larpista, ja tilaisuuden tullen siihen oli pakko päästä mukaan. Rentoa olemista, painimista ja kilpailua, runsaasti poninhäntiä sekä tottakai runsasta ylensyöntiä kuuluu aina kyläläisten juhlaan.

Kuvani pelistä

Melpomene Society on ottamassa uusia jäseniä, ja minä olen yksi kutsutuista. Mutta mikä tämä sisäänpäin kääntynyt kirjakerho oikein on? Tuntuu kuin täällä kaikilla olisi luurankoja komeroissaan, ja ovat ylpeitä siitä.

Jos Yksinäisyyden kaiku tarjoili voimakkaita teemoja, niin niistä ei kyllä ole puutetta tässäkään. Mitäs tältä tekijätiimiltä voisi odottaakaan.

Kuvani pelistä

Theodor Ironcliff, veljeni, on kuollut. Mitä hän tutki viimeiset vuotensa? Oliko hänen kuolemansa tosiaankin sattumaa? Miten perintö tullaan jakamaan? Nämä olivat mielessä astuessani taloon tänä aamuna. En silloin tiennyt, etten koskaan täältä lähtisikään.

Pitkän larp-tauon jälkeen pääsin kokemaan jo toisen kaukukokemukseni Luukin kesäsiirtolassa, ja varsin oivan sellaisen. Kyseisen pelin neljäs—ja kuuleman mukaan viimeinen—pelautus todellakin sisälsi sivujen lupaamia "voimakkaita teemoja", ja pääsin ensimmäistä kertaa tuhoamaan maailman, Lovecraft-style. \o/

Kuvani pelistä

Tanssia, runonluentaa, kohteliaita korttipelejä, piilotettua piikittelyä, romantiikkaa, kulissiavioliittoja. Toisin sanoen kaikkea, mitä Austenin romaaneistakin voisi odottaa, herätettynä henkiin Lampshadeshiren seurapiireissä.

Kuvani pelistä

Käpälämäessä kuohuu, sillä he ovat juuri voittaneet Skandinavian noitakoulujen huispausliigan mestaruusottelun. Tunteja kuitenkin on normaalisti, vaikka vähän outouksia koulussa tapahtuukin.

Ensimmäinen kosketuksena Käpälämäen maailmaan, vaikka valitettavasti hahmo ei ollutkaan aivan mieleen.

Kuvani pelistä

Vuosisata vaihtuu, ja Pariisissa juhlitaan! Pöydät ovat täynnä herkkuja, näyttäviä esityksiä on luvassa ja vihreää keijua naukkaillaan taskumatista. Mutta mitä naamioiden taakse piiloutuukaan?

Hieno tunnelmapeli edellisen vuosisadan vaihteen juhlinnasta, sekä ensimmäinen kerta kun on pelannut todellista historiallista hahmoa.

Vilhelm on kuuliainen, Jumalaan uskova papin poika hillityssä ja arvostetussa pappilassa. Se on kuitenkin vain pintaa, sillä alla kumpuaa tuskaa, viinaa ja vihaa. Nyt täytyy taas hillitä tunteita, kun sukulaiset ovat jouluvierailulla.

Toinen joulupelini, ja mukava aloitus joululomalle.

Kuvani pelistä

Voi h******i mikä krapulapäivä. Herää tuntemattomasta huoneistosta ja on hirveä jysäri. Ja työpäiväkin. Sitten raahataan edustajana suvunpäiden kokoukseen jossa vuodatetaan koko erityisyhteisön sieluntuskat päälle. Ei sellaista voi kestää selvin päin. Ja sitten omat suhdesotkut kaupanpäällisiksi..!

Nykymuodossaan toimivan kampanjan viimeinen osa, joka pelattiin kaupunkipelinä Helsingin keskustassa. Oli mielenkiintoista kulkea kaupungilla propeissa, tatuointeineen ja korvineen, mutta kunnialla siitäkin selvisi. Eivät kaikki juonet ehkä ihan Merryn kannalta hyvin päätyneet, mutta eipä ne aina niin tee oikeassakaan elämässä.

Kuvani pelistä

Arkirutiinit ovat menneet hieman sekaisin Herringbonen taloudessa, kun yöllä saapuneet Ambertonit pitää saada majoitettua ja ruokittua. Keittiössä riittää kiireitä, mutta Christopher Jenkinsin arki ei siitä paljoa muutu, kunhan on useampi henkilö katettavana ja pokkuroitavana.

Mielenkiintoinen elävöitys palvelijan arjesta viktoriaanisessa Englannissa. Vaikka monet käytännön seikat menivätkin pahasti pieleen paikan, järjestelyiden ja hahmojen suhteen, oli mukava päästä kokemaan päivä palvelijanakin.

Kuvani pelistä

Jo kolmatta kertaa noitien polulle käy tie. Miten noidat ottavat vieraat vastaan tällä kertaa?

Ensimmäisen pelini (Pahan Tuulen Suunta 1b) neljäs pelautus, jossa olin jälleen avustamassa mukana. Tällä kertaa peli jäi kuitenkin aiempiaan vaisummaksi. Vaikea sanoa mikä meni eri tavalla tällä kertaa, kun tunnelma jäi niin odottavaksi. Mielenkiintoista kuitenkin nähdä, miten eri tavalla peli saattaa mennä eri pelaajilla ja pienistä seikoista johtuen.

Kuvani pelistä

Vuosi on ollut hyvä, ja ainoa valittamisen aihe sadossa on tavallistakin suurempi työ mikä vaadittiin sen korjaamisessa. Kylän väki kokoontuu läheiseen kievariin jälleen kerran viettämään elonkorjuujuhlia syöden, tanssien ja pelaten köylöä. Kalja virtaa ja loppuillasta väki alkaa vähän horjua, mikä vain vauhdittaa köylöä ja tanssimista.

Mukavaa ja hauskaa ilonpitoa elonkorjuun merkeissä Nivan kylässä. juuri sopivaa oman pelin jälkeistä kevyttä pelailtavaa.

Kuvani pelistä

Siinä lahdenpoukaman rantakalliolla istui Venla katsellen saarten välistä näkyvän ulapan taakse laskevaa aurinkoa. Pienten laineiden pärskeet rantakivistä kastelivat välillä väsyneen onnellisia kasvoja tuulenvireen hyväillessä pitkää pellavatukkaa varovasti, ikään kuin se olisi ollut yhtä ujo kuin hellät kädet hänen olkapäillään. Tässä hän olisi halunnut vain olla illan ja yön, tammipuita kasvavan kumpareen suojassa. Sen takana hiljaa soiva valssi kertoi omaa tarinaansa hääparista, ihmisten ilosta kaukana arjesta, ehkä muutamasta onneen tulleesta säröstäkin. Ne he olivat jo jättäneet taakseen. Tämä oli tämän hetken heidän maailmansa.

Ajatus 1950-luvulle sijoittuvasta, saaristolaisromantiikkaa ja Suomi-elokuvia ammentavasta häälarpista syntyi loppuvuodesta 2005. Monien innostuksen ja harmistuksen hetkien, in- ja off-game draamojen, suunnittelukokousten ja paukkuvien takarajojen jälkeen peli onnistui hämmästyttävän hyvin, ja sai paljon kiitosta pelaajilta. Jälkikäteen sanoen oli upea kokemus olla mukana järjestämässä tätä tapahtumaa, vaikka monta kertaa sitä tehdessä hermoja raastoikin.

Lämmin kiitos kaikille pelaajille ja järjestelyihin osallistuneille hienosta pelistä.

Ingame- ja aftergamen kuvat pelistä

Kuningas Arthur on viimein saanut lyötyä saksit maahan ja järjestää suuret juhlat hovissaan. Mukaan on kutsuttu niin normaalit hovin väet kuin myös kauempaa aina Avalonista asti vieraita. Painavia asioita tulisi ratkaista, kuten lopullinen rauha saksien kanssa, mutta tuollaisen joukkion yhteentörmäyksessä seuraa pakostakin ongelmia.

Kuuluisa peli vuosituhannen alusta nyt uudelleenpelautuksenakin oli hyvin toimiva. Arthurin hovi heräisi henkiin nyt kolmatta kertaa.

Palkkasoturit on lähetetty selvittämään uuden planeetan outo sairaus. Kaikki taistelevat aikaa vastaan koittaessaan selvittää sairauden arvoituksen ja vasta-aineen kaavan. Kun vain koehenkilöt suostuisivat vähän paremmin yhteistyöhön, niin heilläkin olisi paljon helpompaa...

Kyseessä oli kokeellinen peli, jossa itse pelin genre muuttuu pelin aikana. Toisille fantasiaa, toisille raakaa scifiä. Mielenkiintoinen kokemus ja aivotyötä sisältävä peli.

Kuvani pelistä

(Kiitos kuvasta Kimille)

Hyväntekeväisyysgaala saa erityiset pukemaan parhaat päälleen ja saapumaan Lorelei af Gyllenhöfvel-Rosengoldin sekä Isyr Ramsayn järjestämille iltamille. Kulttuuri virtaa ja lahjoituksia tehdään runsain mitoin.

Kiva peli, vaikkakin tanssit kuihtuivat enimmäkseen käsiin.

Panttilainaamo Point-en-Mal järjestää jokavuotuisen lunastamattomien tavaroidensa huutokaupan, mikä kerää erityisiä läheltä ja kaukaa paikalle. Hinnat nousevat ajoittain päätähuimaavan korkealle, mutta se ei haittaa huutokaupan jälkeen alkavia bileitä.

Kuvani pelistä

Maailman valtaus ei sujukaan aivan suunnitelmien mukaan, kun pinnalle alkaakin sataa ydinohjuksia. Taistelu henkiinjäämisestä on ankaraa, ja lopulta hiljaisuus voi olla piinaavampaa kuin taistelu. Leirin ollessa pystyssä ja omien joukkojen löytäminen antavat toivonkipinää, että ehkä kaikki ei olekaan vielä menetetty.

Scifi-kärvistelyjä tulee vastaan sen verran harvoin, että mukaan oli pakko päästä. Joidenkin käytännön ongelmien jälkeen peli sujui hyvin, vaikka kärvistelyä olisi ehkä voinut olla enemmänkin.

Kuvani pelistä

Itä on kokoontunut viimeistä kertaa yhteen selvittääkseen sisäiset ristiriitansa Lännen sodan varjon alla. Nyt on Idän aika toimia jos sen on määrä säilyä olemassa. Mutta pinnan alla kuohuvat monet kaunat ja maksamattomat velat.

Toinen Calbourne-jatkumon pelini, puhdas neuvottelupeli. Vaikken koe olevani parhaimmillaan neuvottelupöydän ääressä juonimassa, oli peli erittäin nautinnollinen.

Kuvani pelistä

Harjulinnan elämää on järkyttänyt lääkäri Leena Jäälahden merkillinen murha. Nyt hänen ruumiinvalvojaisiin on saapunut paljon väkeä läheltä ja kaukaa - kuka mistäkin syystä. Ulkona paukkuu pakkanen kun ihmiset surevat menetettyä ystävää ja koittavat selvittää hänen surmansa syitä.

Tunnelmaa pursuava peli post-apokalyptisessä maailmassa, joka on sekoitus nykypäivää ja mennyttä. Usein on harmitellut ettei päässyt ottamaan osaa pelijatkumon aiempaan osaan Juhannustanssit 2030, joten nyt oli ilo tutustua tämän tekijäkaartin kädenjälkeen.

Kuvani pelistä

Pääosanäyttelijän kuolema on varjostanut näytelmän "Frans, isäsi oli lentäjä" ensi-iltaa, mutta nyt se vihdoin nähdään näyttämöllä. Illanviettoa jatketaan teatteriravintolassa myöhäiseen yöhön asti mitä moninaisimman väkijoukon kanssa. Mukana on myös Helsingin Sanomien tähtitoimittaja Evert Rauhamaa kertoilemassa hurjia tarinoita seikkailuistaan ympäri maailman ja suunnittelemassa tulevia valloituksiaan.

Upea ja tunnelmallinen ajankuvaus 1920-luvun lopusta. Harmittelin valtavasti kun en päässyt tämän ensimmäiseen pelautukseen vuonna 2005, joten olin innoissani kun se päätettiin pelauttaa uudestaan. Maahinkaiset näyttivät jälleen kerran taitonsa pelinjärjestäjinä.

Kuvani pelistä

Ah, suuret juhlat! Onhan kaikki valmiina? Mitä, tarjoilupöydältä puuttuu viini? Tytööt, viekäähän viiniä kiireesti pöytään! Ja voi, tämän uuden reseptin sienipasteijat ovat niin.. exquisímont, tiptop, fantástico! Kuningatar taatusti ihastuu niihin ikihyväksi..!

Mikäs sen parempaa kuin kevyttä fantsuhömppää joulun päälle. :-)

Kuvani pelistä

Bileistä haltia tunnetaan. ;-) Loistava bilepeli Toinen totuus -kampanjassa, jossa ei maailmoja kaadettu tai syyllisiä metsästetty, mutta huhuaineksia sen sijaan kasautui yltäkyllin. Mahtavaa välillä päästä bilepeliin vain hengailemaan ja pitämään hauskaa hahmossa.

Kuvani pelistä

Lordi Kuolema on kutsunut huomattavan määrän vaikutusvaltaisia henkilöitä luokseen neuvottelemaan Syvämetsän tulevaisuudesta. Kiriel ei oikein tiedä mitä hän tekee siinä joukossa...

Hauska ja huolellisesti toteutettu peli, joka kuulemma eteni melkoisen eri raiteita kuin edellisellä pelautuksella. Hahmo oli haastava ja mielenkiintoinen, mutta kaikki haasteet eivät kuitenkaan aina paranna pelikokemusta.

Kuvani pelistä

Alba Garcia Liitoloiden suvusta on kuollut, ja suvut kokoontuvat yhteen kunnioittaakseen hänen muistoaan. Niin myös Merry menee esittämään sukunsa osanottonsa Liitoloille. Mutta eriskummalliset sattumukset eivät tässäkään tapauksessa ole pysyneet poissa...

Hautajaisissa Merry ei ole ihan omillaan, mutta velvollisuudet ovat velvollisuuksia. Kyllä tekemistä riittää sielläkin.

Kuvani pelistä

(Kiitos kuvasta Hennalle)

Idän ja Lännen välinen sota on vaatinut paljon molemmilta osapuolilta. Nyt on vihdoin päästy neuvottelupöytään ja koitetaan saada rauha aikaiseksi. Idän sisälläkin kuitenkin velloo - pystyykö Itä pysymään yhtenäisenä Länttä vastaan?

Mukava päästä tutustumaan tähänkin kuuluisaan kampanjaan.

(Kiitos kuvasta Jenni Laresille)

Monen kulttuurin miehittämä viikinkilaiva Merisusi paloi viime yönä, ja jätti miehistönsä Viinimaan (nyk. Amerikan) kamaralle ilman toivoa paluusta kotiin. Maassa asuu myös paikallisia, skrälingejä, joiden kanssa pitänee elää ainakin talven yli. Ruthard on erittäin sairaana, ja voiko Jeesuskaan pelastaa täältä Jumalan selän takaa...

Hieno tunnelmakuvaus viikinkiajan retkistä Amerikkaan. Upea peli kaikin puolin, mutta sairasta on välillä vähän turhauttava pelata monen päivän pelissä.

Suhteet Kolmiliiton ja Valantarin välillä ovat kiristymässä, ja sota näyttää väistämättömältä. Vielä kuitenkin on toivoa löytää sopu osapuolien välille. Mutta kuka neuvotteluissa loppujen lopuksi tahtookaan mitä?

Hauskaa "perinteistä" neuvottelufantasiaa, kiva kokeilla tällaistakin.

Kuvani pelistä

Kun Stefana Furino heittää synttäripirskeet, niin tottakai Merry on ensimmäisenä paikalla juhlimassa. Tuttuun tapaan erityisten pippaloissa sattuu ja tapahtuu, ja niin tälläkin kertaa. Merrylla kuitenkin riittää aikaa myös juhlimiseen ja vähän kuvaamiseenkin.

Itselleen mieluisan hahmon kirjoittaminen osoittautui kynnykseksi tähän kampanjaan ilmoittautumiselle, mutta hahmopankin avulla pääsi lopulta mukaan ja sai paremman hahmon kuin mitä itse olisi koskaan peliin kirjoittanut. Ja nyt ei malta odottaa pelin seuraavaa osaa. :-)

Kuvani pelistä

Inirian hovi on mennyt sekaisin kun kuningas yhdessä kahden suvunpään kanssa katosi metsästysretkellä kuukausi sitten. Nyt pitäisi jo päättää tulevan hallitsijan kohtalosta. Stefan kuitenkin edelleen murehtii menetettyä veljeään, ja hukuttaa suruaan viinipikariin. Muut ovat kuitenkin toista mieltä, ja haluavat Stefanin sijaishallitsijaksi, kunnes oikeat perilliset ovat päässeet täysi-ikäisiksi.

Ensimmäinen pelini, jossa olin pelinjohtajana ja kirjoitin hahmoja. Stefanin hahmo oli tarkoitus olla statistihahmo, mutta muut vetivätkin hänet yhdeksi keskeisimmistä hahmoista. Hieman harmi sinällään, pelaajat pääsivät ongelmasta ihan liian helpolla...

Kuvani pelistä

Korpimetsän rauhaa rikotaan jälleen, kun sota astelee heidän konnulleen. Monet eivät kyllä siitä välitä, kuten ei kaupunkilaisörkki Nokorkaan. Hän on aarteenmetsästyksessä. Luvassa on rahaa enemmän kuin jaksaa kuvitellakaan, sekä itse raatelu-ukon tekemää sahtia... Tosin noista parista seuralaisesta pitää päästä eroon kunhan aarre on löytynyt.

Hauskaa örkkeilyä taas, vaikkei sen ihmeempiä päässytkään tapahtumaan.

Kuvani pelistä

Peli sijoittuu samaan ajankohtaan kuin aiempi Olipa Kerran, mutta eri puolelle maailmaa - nimittäin Vampiriaan. Joukko draculilaisia on saapunut etsimään apua sairaalle ystävälleen vihollistensa neuvostolaisten päämajasta Dracul Mnothista. Giovanni on mukana esittämässä kauppiasseurueen jalokiviasiantuntijaa. Myrkytystapauksia, huhupuheita ja draculan herääminen 200-skithisen hiljaisuuden jälkeen - mitä ne kaikki tarkoittavat?

Hahmo oli varsin samankaltainen kuin edellisessäkin osassa - hieman pihalla oleva auttavainen höpsö, joka saa flashbackeja. Uusi typecast?-)

Kuvani pelistä

Mikä on onnellinen aatelishahmo larpissa? Se on Peter Mabretton, markiisi Ikárian valtakunnasta, joka on juuri täyttämässä 1000 vuotta. Tätä tietenkin juhlistetaan tavallistakin juhlavammilla uudenvuodentanssiaisilla, johon saapuu kuninkaallisia kaikista naapurivaltakunnista, uusia kauppasuhteita solmitaan eikä tanssiakaan missään nimessä sovi unohtaa.

Jos Värien maassa oli ilkeä hahmo, niin tämä oli sitäkin onnellisempi, jolla kaikki asiat kauppasuhteista perhe-elämään sujuu täydellisesti. Oli todella virkistävää päästä pelaamaan tällaistakin hahmoa, eikä tanssiaispeliin paljoa täydellisempää hahmoa voisi kuvitella. :-)

Kuvani pelistä

Ruskeat järjestävät juhlat tyttärensä paranemisen johdosta, ja jotkin naimakaupat ovat väistämättömiä tällaisissa juhlissa. Poam saa junailtua paremmat naimakaupat pojalleen kuin olisi voinut toivoakaan, mutta poika menee ja pistää suunnitelmat päreiksi...

Oli mukavaa vaihtelua saada vihdoinkin vähemmän kiltti hahmo ja päästä sättimään muita kunnolla. ;-)

Kuvani pelistä

Joulu 1975 Rohkelikkojen tornissa tietää pelejä, naurua ja hauskanpitoa kaikille. Chris kuitenkin vaipuu helposti omiin ajatuksiinsa. Mutta mikä kumma tauluja vaivaa, ja kuka on uusi outo taulutulokas?

Hauskaa joulufiilistelyä hienossa ympäristössä, vaikka hahmo ei täysin minulle sopinutkaan. Kaikesta huolimatta hyvä kokemus, ja sain samalla hävitettyä periaatteeni olla osallistumatta hp-peleihin.

Kuvani pelistä

Taisto on vuosien mittaan kavunnut aina ylinotaariksi asti, ja on nyt matkaamassa vaimonsa, kahden palvelijan sekä henkivartijan kanssa Jaraniaan kauppasuhteita solmimaan. Matkan varrella majatalossa alkaa kuitenkin tapahtua kummia, ja oudot olennot haluavat juttusille.

Erinomainen jatko PTS-sarjalle, ja samalla ensimmäinen jatkohahmoni. Ei samalla tavalla angstia kuin ykkösosa, vaan hauskaa kanssakäymistä eri kulttuurien ja osapuolten välillä.

Kuvani pelistä

Jälleen ollaan kulkemassa noitien polulla, tällä kertaa vähän räsyisemmissä vaatteissa Hermanni Tikkana. Kuinka käy tällä kertaa?

Pahan Tuulen Suunta 1b oli tehnyt minuun niin suuren vaikutuksen (mitä ensimmäiseltä peliltään voi odottaa?) että tarjouduin uudestaan peliin avustamaan. Oli mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea uusintapelautuksessa voikaan mennä eri tavalla kuin omassa pelissään, ja oli hauska palata PTS:n tiiviiseen tunnelmaan.

Kuvani pelistä

Kesäkauden päättäjäiset Thoregårdin kartanossa. Tri Sahlströmillä on vakiintunut paikkansa säätyläispiireissä, ja etenkin rouvien terveydestä huolehtiminen on hänen sydäntään lähellä. Onhan hysteria nykyään vakava tauti, jota pitää hoitaa asiaankuuluvin toimenpitein.

Hieno ajankuvaus viime vuosisadan alusta. Maailmoja ei pelastettu (muutoin kuin viskilasin ääressä), hallituksia ei kaadettu, mutta pienen pitäjän seurapiirielämän kohahduksia käytiin läpi ja nuorten kiihkoiluja päiviteltiin senkin edestä.

Kuvani pelistä

(Kiitos kuvasta Mikikselle)

Saari on rauhallinen ja onnellinen paikka asua. Nyt kuitenkin uhkaa myrsky, kun eräänä päivänä paikalle rantautuu kymmenittäin ihmisiä monista eri porukoista. Totuus ja taru, nykyisyys ja menneisyys alkavat hämärtyä Benjaminilla, kun hän huomaa koko elämänsä olevan valhetta.

Kiintoisa peli kaikin puolin. Mitä tehdä kun mihinkään, minkä aiemmin tiesit varmasti, ei enää voi luottaa?

(Kiitos kuvasta Mikikselle)

Suuri oli yllätys, kun entisen soturin, nykyisen maatalonisännän Dewainin tiloille yhtenä päivänä astelee niin soturijoukko, bardeja kuin kuninkaallinen saattuekin. Ja vieläpä samana päivänä kuin hän oli kutsunut kyläläisiä juhliin kiittääkseen avusta myrskyn tuhojen korjaamisessa. Paikalliset ja vieraat kulttuurit, uudet ja vanhat tavat kohtaavat toisensa, ja siitä väistämättä syntyy vastoinkäymisiä.

Oli hauska päästä kurkistamaan tähänkin pelisaagaan, vaikkakaan hahmo tuskin tulee jatkamaan tulevissa osissa.

(Kiitos kuvasta Mika Isomaalle)

Monet kansat ovat kokoontuneet paikalle päättämään, mitä heidän yhteiselle uhalle - ihmisille - olisi tehtävä. Tämä ei kuitenkaan paljoa Gregoriusta hetkauta. Hän oli näet kuullut, että täällä järjestetään jotkin juhlat joihin hänkin on tervetullut - joten tottakai hän saapuu paikalle!

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta ihan hauska peli Nuuksion metsissä.

Varsin kiintoisa pieni peli, jonka uusintapelautus oli Ropeconin yhteydessä. Suosittelen koittamaan, jos/kun vielä pelautetaan. Muuta ei kannatakaan sanoa, ettei pilaa kenenkään peli-iloa. ;-)

(Kiitos kuvasta Maarit Yli-Korpulalle)

Uusi vuosi ja uudet kujeet ovat alkaneet Humuvuorten velhokoulussa. Kolmatta vuotta käyvälle Silviolle koulu ei tuota juurikaan haasteita, sen sijaan hänellä ja ystävillään on pieni henkilökohtainen projekti meneillään, tarvitaan vain suolaa, kynttilöitä, vähän adligeaa...

Kerrassaan uskomaton peli! Tunnelma ja eläytyminen olivat katossaan kahden yön yli kestäneessä pelissä, jota rytmittivät milloin minkäkinlaiset taikaoppien oppitunnit. Peli oli loistava kaikin puolin - ja kun tähän vielä lisätään "projektin" huipentuma jälkimmäisenä yönä... Enpä ikipäivänä ole niin pahasti säikähtänyt kuin silloin siinä pimeässä metsässä. :-)

Hyvin malttamattomana odotan kevättä 2007 ja pelisarjan seuraavaa osaa, Lukukausi - Talvenkulma.

(Kiitos kuvasta Jussille)

Korpimetsän elo on muuttunut entistä vauhdikkaammaksi sen jälkeen kun hiidet perustivat leirin lähelle örkkikylää. Hiisiä näkyy juottolassa päivittäin ja peikkojakin varsin usein. Näistä ei Mäyhä jaksa kauheasti välittää, vaikka kaartissa onkin, vaan keskittyy olemaan päivisin kännissä ja iltaisin - kun kaikki muut ovat kännissä - vikittelemään vosuja.

Oli todella hauskaa päästä katsomaan maailman menoa myös örkin silmistä. Täytyy heitäkin ymmärtää, he ovat vain kasvaneet kulttuurissa jossa oikeus on vahvimman puolella ja hiisipallo mitä mainiointa viihdettä...

(Kiitos kuvasta Maria Parviaiselle)

Myllykylään on tulossa jokavuotiset toukojuhlat, joka tuo monenlaista matkaajaa kylään, ketkä mistäkin syystä. Kylän ympäristössä alkaa kuitenkin tapahtua kummia, ja läheisessä metsässä piilee jokin outo salaisuus.

Näistä ei kuitenkaan Broderic, hieman yksinkertainen ja päästään vinksallaan oleva maalaistollo, ymmärrä mitään. Häntä kiinnostaa vain juhlat, uudet vieraat ja tanssiminen.

Varsin hauska maalaispeli, vaikka hahmolla ei mitään erityisiä juonikuvioita ollutkaan. Samalla ensimmäinen yli yön kestävä pelini. Ja tuli myös opittua miten kaukana Kuopio oikeastaan on...

Avalonin hovi kokoontuu jälleen, tällä kertaa Warwickin herttuakunnassa Sir Robert Lyonin tilalla. Tämän poika, Sir Robin Lyon, on vastuussa käytännönjärjestelyistä sekä turvallisuudesta tilalla, mutta hengellisiltä asioilta ei hänkään voi suojata.

Oli hauska päästä näkemään mikä tässäkin saagassa on pohjalla, vaikkakin statistina. Tietää sitten ilmoittautua seuraavaan osaan. ;-)

(Kiitos kuvasta Mikikselle)

Dywan on miltei 300-vuotias haltiavanhus, joka kuitenkin jaksaa vielä nauttia elämänsä pienistä iloista, kauniiden naisten kosketuksesta sekä haltiaviinin juonnista. Hän on myös Viheriän neuvoston puhemies, vaikka häntä ei paljoa kokoukset jaksakaan kiinnostaa. Jotkut muut jäsenet vaan tuppaavat olemaan kauheita hötkyilijöitä, he eivät vielä ole oppineet että ongelmat häviävät parhaiten kun vain hiukan malttaa odottaa.

Loistava peli ja loistava hahmo. Rauhallinen persoona, joka haluaa nauttia elämästään, tosin muut vain tuppaavat kasaamaan ongelmia hänen niskaansa. Erityiset kiitokset Aishaleannen pelaajalle (Taika Helola), joka teki pelistä erityisen muistettavan. :-) Tässä pelissä myös ensimmäistä kertaa onnistui tosiaan ottamaan hahmo sisäänsä ja unohtaa oma itsensä.

Pieni eph-rooli yhdessä rope-kampanjan larppina pelattavassa osassa.

(Kiitos kuvasta Maarit Heinoselle)

Yhden Illan Perhosia oli vuoden 1592 Lontooseen sijoittuva tanssipainotteinen peli. Koska olen paljon tanssinut mm. renesanssitansseja, oli tietenkin pakko päästä mukaan. :-) Myöhäisen ilmoittautumisen vuoksi sain vain konseptihahmon, mutta oli oikein hauska päästä tanssimaan "autenttisessa" ympäristössä. Ja voi veljet millainen aftergame...! :-)

Tätä peliä varten tein renesanssiasuuni "sipulihousut", ja aloin kiinnostua elisabetiaanisesta Englannista.

(Kiitos kuvasta Samulille)

Oliver on tyypillinen Marsissa asunut poika, joka yliopistoaikana alkoi miettiä mitä tulevaisuudellaan tekisi. Sattumien kautta hän päätyi palkkionmetsästäjäporukkaan, joka on nyt tullut Venuksen Minton's-yökerhoon erään palkkion perässä. Oliverilla tosin on muutakin mielessä...

Oli mukava päästä koittamaan myös scifi-genreä larpeissa. Ei ehkä kunnon fantasialarppia päihitä, mutta hauskaa oli.

(Kiitos kuvasta Atrolle)

Taisto oli tulossa Longon kylään jokavuotiselle veronkeruulle, mutta ei arvannut mitä siellä kohtaisi. Kuolemia, merkillistä härmää ja verotinat kadoksissa. Turvaa lähdettiin hakemaan paikalliselta noitaperheeltä, mutta pystyvätkö hekään suojelemaan tältä oudolta taudilta?

Talonpoikaishenkistä fantasiaa - miksei tällaisia pelejä ole enempää? PTS oli kerrassaan loistava larppi ensimmäiseksi peliksi, ja hahmo oli myös suhteellisen aloittelijaystävällinen. Tunnelma oli käsinkosketeltavissa ja kun yksi mysteerio tuntuu ratkeavan, ilmenee heti kaksi uutta. En olisi parempaa peliä aloituslarpiksi voinut toivoa.