Uskonnon merkitys jokapäiväisessä elämässä vaihtelee paljolti jokaisen henkilön kohdalla. Suurinta osaa kansasta harvemmin näkee temppeleissä muulloin kuin tärkeimpinä pyhäpäivinä, jolloin lähes kaikki saapuvat paikalla juhlistamaan vuodenaikojen vaihtumista, pyhimysten päivää sekä suuren luomisen juhlapäivää. Myös tähtiin nousemisen päivä ja sydämenpäivä keräävät tavallista enemmän väkeä temppeleihin. Yleisesti temppeleissä pidetään kerran viikossa jumaltenpalvelus ja sen lisäksi papisto ottaa kansaa vastaan muinakin päivinä.
Erai'aa pidetään elämän, maan, luonnon ja eläinten, hedelmällisyyden ja maanviljelyksen jumalatarena. Ne, ketkä saavat elantonsa maanviljelystä ja luonnosta, palvovat yleensä Erai'aa. Tarunusta pidetään yleisesti kaiken hyvän, viisauden ja muiden hyveiden sekä luonnonvoimien jumalana. Tarunusta palvovat käytännössä kaikki muut, jotka eivät palvo Erai'aa. Ei tosin ole mitenkään harvinaista, että joku palvoisi molempia jumalia ja oikeastaan suurin osa kansasta kiittää rukouksissaan sekä Erai'aa että Tarunusta.
Uskonnolla ja valtakunnalla ei ole kovinkaan paljon tekemistä keskenään. Kirkossa käyminen ei ole mitenkään pakollista, paitsi lähinnä sosiaalisen painostuksen vuoksi tärkeimpinä juhlapyhinä. Varsinkin suuren luomisen päivänä ja pyhimysten päivänä jumalanpalveluksen väliinjättämistä ilman hyvää syytä katsotaan pahalla. Kuninkaan neuvostossa papistolla ei lukuisista yrityksistä huolimatta ole edustajaa, mutta etenkin Liljalaakson suvunpää tunnetaan syvästä uskollisesta vakaumuksestaan. Myös uutta hallitsijaa virallisesti kruunatessa on paikalla aina joku papiston korkeimmista jäsenistä. Kuningas kruunataan jumalten nimissä ja Heidän valvovien silmiensä alla ja jos He eivät jostain syystä hyväksyisi tulevaa hallitsijaa, antaisivat He kyllä hylkäämisensä julki. Tätä ei kuitenkaan vielä kertaakaan tunnetun historian aikana ole tapahtunut ja yleisesti toivotaan ettei tapahtuisikaan, sillä kukaan tuskin haluaisi saada tuta Jumalten vihasta.
Vaikka uskonnon pohja on kaikilla sama, tulkitsevat monet sen opetuksia eri tavoin. Vaikka kahden profeetan opetuksia yleensä pidetään samanarvoisina ja luetaan yhdessä, pitävät jotkut oman rotunsa profeetan opetuksia tärkeämpinä. Myös osa kiihkomielisimmistä uskonnon kannattajista tulkitsevat profeetan opetuksen ruumiin puhtaudesta kieltävän rotujen väliset suhteet. Velhojakaan ei yleisesti pidetä uskonnollisina miehinä, vaikka heilläkin on varmasti jokin yhteys jumaliin, mutta jotkut ovat sitä mieltä että velhot ovat ryöstäneet Tarunuksen profeetoille antamat voimat ja näin häpäisseet jumalat.
Profeettojen opetuksia:
Miten maailma luotiin - Erai'a ja Tarunus
Yhdessä nuo kaksi kulkivat läpi kaikkialla vallitsevan pimeyden vain yhteisen rakkautensa valon johdattelemana - Erai'a ja Tarunus. Mistä He tulivat ja minne Heidän tiensä vei, ei ollut tärkeää. He olivat kotonaan missä vain, kunhan Heillä vain oli toisensa. He olivat vapaita vaeltamaan, vailla huolia, vailla pelkoja. Mutta tuo ympäröivä ja petollinen pimeys, sulki sisäänsä synkkiä salaisuuksia ja tuntemattomia vaaroja.
Erään kerran, kun Erai'a ja Tarunus olivat jälleen pysähtyneet lepäämään leirinuotionsa ääreen, saapui pimeyden keskeltä heidän luokseen toinen matkalainen. Tämä esitteli itsensä Khurymeksi, Varjojen herraksi ja pyysi lupaa jäädä heidän nuotionsa lämpöön lepäämään. He keskustelivat pitkän tovin, kunnes viimein vaipuivat uneen.
Jossain vaiheessa Tarunus havahti hereille ja huomasi Khurymen tutkiskelevan heidän laukkujensa sisältöä. Kun Khuryme huomasi Tarunuksen havahtuneen unestaan, kaappasi tämä laukun mukaansa ja lähti juoksemaan pimeyteen Tarunus perässään. Paetessaankin petollinen Khuryme näytti etsivän laukusta jotakin, kunnes lopulta tuntui löytäneen etsimänsä ja pudotti Tarunuksen laukun taaksensa. Sitten yhtäkkiä Khuryme näytti vain katoavan pimeyteen, jättäen yllättyneen Tarunuksen yksin pimeyteen. Tarunus yritti turhaan etsiä jälkiä Khurymestä ja palasi lopulta vihaisena ja turhautuneena maassa lojuvan laukkunsa luokse. Tutkittuaan laukkunsa sisältöä Hän huomasi Khurymen vieneen vain pienen pullollisen kalmanjuuriuutetta, nestettä joka oikein käytettynä parantaisi, minkä tahansa sairauden tai vamman, herättäisi jopa kuolleista, mutta väärin käytettynä olisi tappavaa myrkkyä. Kulkiessaan takaisin päin leirille, Hän mietti mitä Khuryme kalmanjuuriuutteella aikoi tehdä. Olisihan hän sen kysymälläkin saanut käyttöönsä.
Liian myöhään Tarunus kuitenkin viimein tajusi, mistä oli kyse. Hänet oli houkuteltu pois rakkaansa luota ja pahinta aavistellen, Hän kiiruhti takaisin leiripaikalle vain löytääkseen Erai'an maasta makaamasta kuolleena ja itsensä näköisen hahmon katoavan pimeyden varjoihin nauraen hyytävää naurua. Jälleen kerran Khuryme jätti Tarunuksen yksin pimeyteen, tällä kertaan aivan ypöyksin. Huolimatta suurista voimistaan oli Tarunus voimaton pelastamaan rakastamansa naisen. Ainoa, mitä Hän pystyi enää tekemään, oli haudata Erai'an eloton ruumis. Surun kyynelten virratessa alkoi Hän kaivaa ja saatuaan armaansa haudan lopulta valmiiksi, lyyhistyi Tarunus voimattomana sen päälle itkemään, kunnes väsymys viimein vei voiton.
Herätessään Tarunus kiinnitti hämmästyneenä huomionsa rakkaansa hautaan; paikka paikoin oli siihen ilmestynyt vihreää ja joissakin kohdissa olivat hänen kyyneleensä muodostaneet pieniä lammikoita. Tutkiakseen asiaa vielä tarkemmin, sytytti Tarunus nuotion ja näin näki maailma ensimmäisen päivänvalonsa. Pian ilmestyi Erai'an päälle myös muutakin kuin pelkkiä kasveja ja suolaisia meriä. Eläimiä ja muita olentoja, joiden elämää Tarunus jäikin mielenkiinnolla seuraamaan.
Aikaa kului Tarunuksen valvoessa Erai'an haudan ääressä, milloin nuotion loisteessa, milloin pimeyden yksinäisessä hiljaisuudessa, mutta aina vähintään toinen silmä avoinna. Usein Hän itki suruaan ja yksinäisyyttään, toisinaan taas antoi vihansa salamoida taivaalla. Jokaisen pienen edesmenneen elämän kunniaksi sytytti Hän kynttilän, jonka liekki loistaa taivaalla yön pimeydessä.
Aikansa katseltuaan Tarunus kiinnitti huomionsa etenkin kahteen lajiin, ihmisiin ja haltioihin. He ylitse muiden rakensivat yhteisöjä ja pitivät huolta toisistaan, mutta samalla he olivat myös sotaisia ja itsekkäitä. Kummissaan tästä ristiriidasta Tarunus päätti lähettää heille kaksi ohjaajaa, yhden kummallekin rodulle. Thaddeus ja Therain olivat heidän nimensä, veljekset. Heille oli annettu jumalallisia voimia, joiden avulla he saivat ihmisten ja haltioiden kunnioituksen.
Haltiat ja ihmiset ottivat heidät riemuiten joukkoonsa ja kuulivat heidän sanomaansa. Pian kuitenkin alkoi näkyä ihmisten ja haltioiden toinen luonto epäluulon voimana, ja ihmiset alkoivat epäillä Thaddeusta ja haltiat Therainia puolueellisuudesta. Epäluulot kasvoivat jopa niin suuriksi, että Thaddeus ja Therain itse alkoivat uskoa niihin.
Therain vetäytyi ihmisten pariin ja Thaddeus haltioiden, ja kansat ottivat heidät vastaan johtajina. Pala palalta veljekset alkoivat tulla yhä epäluuloisemmiksi ja kateellisemmiksi toisilleen, ja molemmat alkoivat punoa juonia toisen poistamiseksi vallasta. Kun Thaddeus kuuli Therainin perustaneen armeijan, päätti hän että hänen oli perustettava vähintään kaksinkertaisen kokoinen. Ja kun Therain kuuli Thaddeuksen vahvistaneen voimiaan, hän vaati yhä lisää ponnistuksia ihmisiltäkin.
Pian kaksi suurta armeijaa lähestyivät toisiaan, toisessa haltiat, viisaina ja tehokkaina, toisessa ihmiset, vahvoina ja suuremmalla lukumäärällä. Eturintamassa olivat joukkojaan johtamassa veljekset Thaddeus ja Therain.
Therain ja Thaddeus tapasivat kentän keskellä, eikä kumpikaan voinut perääntyä menettämättä kasvoja. Kun ensi miekaniskut oli annettu, alkoi Tarunus itkeä nähdessään mitä oli tapahtumassa, ja hänen kyyneleensä valuivat suurina ja raskaina taivaalta. Veljekset taistelivat raivoisina samalla kun kaikkialla ympärillä armeijat velloivat toistensa kimpussa.
Seitsemän päivää ja seitsemän yötä taistelivat veljekset keskenään, kumpikin yhtä vahvana kuin toinen. Kumpikin uupuneina he kuitenkin jatkoivat mittelöään, ja lopulta Thaddeus näki tilaisuutensa tulleen ja iski miekkansa veljensä rinnasta läpi. Mutta samalla hetkellä Therainin miekka laskeutui Thaddeuksen olkapäälle jatkaen syvälle rintaan. Siinä he seisoivat, molemmat kohtalokkaasti haavoitettuina toistensa miekat yhä toisissaan kiinni. Kun he lopulta kaatuivat he tunsivat voimansa lähtevän tuulen mukaan ja taivaalta kimmelsi yksi auringonsäde kummankin heidän päälleen.
Lähistöllä olevat ihmiset ja haltiat nähdessään tämän kauhistuivat paikoilleen, ja tunsivat kummallisen voiman virtaavan heidän lävitseen. He näkivät kun veljesten voimat valuivat ulos maahan ja ilmaan ja heidän lävitseen, ja osa siitä jäi heihin. He tunsivat itsensä voimakkaiksi ja lähes kuolemattomiksi.
Tällöin Ishlais, joka oli ollut veljeksiä lähimpänä, kutsui luonnonvoimia luokseen ja ne tulivat hänen kutsuunsa. Hän nostatti suuren hirmumyrskyn taistelukentälle, eikä yksikään ihminen tai haltia pystynyt myskyä vastustamaan tai taistelemaan sitä vastaan. He juoksivat henkensä edestä käsittämättömiä voimia karkuun ja taistelussa selviytymistä vastaan he unohtivat eripuransa vihollisen kanssa.
Tämän jälkeen Ishlais kokosi Thaddeuksen ja Therainin lähistöllä olleet yhteen ja he yhdessä perustivat veljeskunnan, joka valvoisi niin haltioiden kuin ihmistenkin tekoja ja estäisi tulevat yhteenotot. Velhoiksi heitä alettiin nimittää, sillä heidän voimansa eivät olleet luonnollista perää, vaan lähtöisin Tarunuksesta itsestään, Hänen epäonnistumisen seurauksena.